Lemppari asioita kotona

Hellou!

Tuntuu hieman hassulta olla 22-vuotias ja rakastaa kotona hengailua niin paljon, tai ainakin joillekkin se voi tuntua hyvin oudolta. Tällä hetkellä oon tyytyväinen meidän sisustukseen, muutamia juttuja toki on ja niitä tulee varmasti aina olemaan mitä haluaisi hieman muuttaa. Pääsääntöisesti, kun katson meidän kotia tulee siitä niin hyvä mieli ja inspiroitunut.

En varmasti ole ainut jota tuleva kevät on alkanut sisustuksen suhteen inspiroimaan ja jotain muutoksia kaipaa. En halua lähteä turhaan törsäilee rahaa, vaikka kotiin on aina hyvä sijoittaakkin ja vielä kun on ihminen joka viettää paljon kotona aikaa.

Pieni muotoista sisustuskuumetta saan rauhoitettua sillä, kun olen kiitollinen niistä asioista mitä meillä täällä nyt on. Siksi ajattelin inspiroida myös teitä katsomaan omaa kotianne ja etsimään niitä lemppari asioita mitä sieltä jo löytyykin.Lemppari_asioita_kotona_1Lemppari_asioita_kotona_2Lemppari_asioita_kotona_3Yhtä asiaa lukuunottamatta meidän makuuhuone on valmis ja rakastan sitä kokonaisuutena. Ihanaa päiväpeittoa johon tuo väriä keltainen viltti ja muutamat erilaiset sisustustyynyt. Ihanan yksinkertainen lukuvalo, yöpöytä ja sen päällä oleva hieman kärsinyt reunustraakkipuu.

Meikki/työpöytäni on jokapäiväisessä käytössä ja kokonaisuutena se on toimiva. Siveltimet on helposti saatavilla ja valaistusta on tarpeeksi, koska ikkuna tulee oikealta puolelta myös tuomaan valoa. Pienessä vetolaatikossa pidän joitakin meikkejä ja alatasolla on taas kalenteri, vihkot ja kameran tarvikkeet. Tää nurkka on mun pieni valtakunta täällä kotona ja vain mun.

Jos jokin on pitkän aikaa jo inspiroinut on se erilaiset huonekasvit. Toivon joku päivä olevani todella hyvä viherpeukalo, niin voisin ostaa enemmän huonekasveja koristamaan asuntoa. Ne tuo niin ihanaa fiilistä jokaiseen kotiin ja myös sitä väriä!Lemppari_asioita_kotona_4Lemppari_asioita_kotona_5Lemppari_asioita_kotona_6Lemppari_asioita_kotona_7Lemppari_asioita_kotona_8Olkkarissa onkin monta juttua ja eilisen siivouksen yhteydessä oli niin palava halu vaihtaa järjestystä, mutten keksinyt mitään muutakuin vaihtaa jukkapalmun paikkaa lipastolta tarjoiluvaunun kyytiin. Pienikin muutos tuo uutta mielenkiintoa sisustukseen ja näinkin pieni muutos rauhoitti mieltä.

Olkkarin isoja juttuja omaan silmään on meidän sohvapöytä, oon niin tyytyväinen tähän ostopäätökseen vaihtaa aikaisemmat sohvapöydät tähän kauniiseen marmoripöytään. Vaikka se välillä kerääkin vähän turhaa tavaraa niin silti olohuoneen pöytä on monen kodin katseenvangitsija.

Lauantaina oltiin Goexpon messuilla ja siellä oli paljon ihania vanhoja kameroita. Rakastuttiin puolison kanssa tähän yksilöön joka sopii niin kauniisti kotiin pieneksi elementiksi ja samalla se kummiskin kuvastaa meidän molempien arkea ja harrastusta kuvaamiseen. Tämä kamera on ehdottomasti yksi lemppari asioista kotona ja tulee varmasti näkymään monissa kuvissa vielä eri rooleissa!

Onko teille iskenyt tänä keväänä sisustuskuume ja millainen se on? Meillä on ideana pikku hiljaa vaihtaa olkkarin taulut ja kehykset, kuhan ensin hoidetaan ruokapöydän vaihto, koska se tulee olemaan olennaisempi tauluja. Muutama ruukku myös odottaa kasveja talven jäljiltä!

-Ninni

Onko nukanpoistaja hypetyksen arvoinen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJos jotain suurta muutosta on tullut monien shoppaajien käytökseen, niin ehdottomasti vaatteiden kanssa on alettu ajattelemaan enemmän. Ääripäitä löytyy, mutta keskitytään me niihin hyviin muutoksiin! Olen ennen ostanut vaatteita hetken mielijohteesta, ajattelematta sitä miten sitä pystyisi yhdistämään muihin vaatteisiini.

Mitä enemmän omaa kuluttamista harkitsee, tulee myös pidettyä huolta nykyisistä tavaroista, kuten niistä vaatteista. Vaatteidenkierrätykseen olen laittanut vain rikkinäisiä vaatteita ja niitäkin on tullut vain sukista, muuten olen myynyt kirpputorilla, tai antanut lähipiirissä eteenpäin.

Vaatteiden huoltaminen ja ylläpito on joskus vaikeaa jos ei omista ompelukonetta, tai edes taitoa sen käyttämiseen. Vaatteiden nukkaantuminen on itselleni ollut se ärsyttävin asia vaatteiden omistajana (ompelutaidot löytyy siskolta ja niissä tilanteissa voi aina kääntyä hänen puoleensa.)

Uskon jokaisen joka vähänkin on somessa pyörinyt törmänneen joskus laitteeseen nimeltä nukanpoistaja. Tämän pikkuisen laitteen ostamista oon harkinnut niin pitkän aikaa, ettei oo tosikaan. Myönnän, etten oo yhtään postausta tainnut lukea tästä, mutta ystäväni hypettäessä tätä sain tarpeeksi rohkeutta ostopäätöksen tekemiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERANo onko nukanpoistaja kaiken hypetyksen arvonen? Ei tarvitse edes kysyä, mieli räjähti, kun surruutin vanhan nukkaisen piponi tällä läpi! Pipo on hyvä esimerkki, miten vaatteiden huoltamisella on vaikutusta. Olin pitkään miettinyt ostavani uuden tämän tilalle, koska ihmisten ilmoille en ole kehdannut tätä pukea, muuta kuin salille ja kauppaan. En silti viitsinyt kuluttaa turhaan rahaa, koska pipo on täysin ehjä ja hyvässä muodossa monien vuosien käytön jälkeen.

Alemmista kuvista näkee heti kuinka hyvää jälkeä nukanpoistaja on tehnyt. Ihan kuin koko pipo olisi vaihtunut uuteen, siihen mikä siellä kaupan hyllyssä roikkuu odottaen kotiutusta. Paljon lähti kuitua pienestä piposta ja säiliön tyhjennän usein, ettei nukkaa mene koneistoon ja sitä kautta moottori tukkeudu.

Pipo sai olla ensimmäinen uhri ja viimeiseksi ei ole jäänyt. Tällä surruuttellu on todella satisfying, kun näkee nukkaisten palojen katoavan ja kaiken töhrön alta paljastuu uuden näköinen vaate.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suurin osa vaatteistani on pikamuoti liikkeistä, koska olen ostopäätökseni niihin silloin tehnyt ja joskus varmasti tulen vielä tekemäänkin, niin haluan pitää tuotteita loppuun asti. Pikamuodinkin vaatteista löytyy aarteita, jotka kestää kulutusta. En ole itse pitkään aikaan törmännyt vaatteeseen, joka olisi mennyt pilalle vaan sen takia, että se olisi tietystä liikkeestä.

Tarkastelen aina vaatteiden materiaaleja ja suosin niitä kestäviä. Tämä auttaa myös vaatteita säilymään, kun siinä on käytetty hyviä materiaaleja ja kun sitä huoltaa ja käyttää hyvin.

-Ninni

Miten ulkonäköäni kommentoidaan negatiiviset ja positiiviset asiat

Hellou!

Naistenpäivän kunniaksi ajattelin tänään puhua ulkonäöstä ja miten pinnallista ajattelua joskus meistä varmaan kaikki kokee. Puhuin tässä postauksessa siitä, kuinka koulussa koin koulukiusaamista ala-asteelta yläasteelle asti. Kiusaaminen on yleensä nimittelyä ja silloin tuli kuultua milloin mitäkin.

Olen nuoresta asti ollut aina hoikka, oltiin veljeni kanssa perheemme nuorimmat ja hoikimmat valkotukkaiset tirriäiset. Ihan pienenä ei kokoani kommentoitu, kunnes neljännellä luokalla alkoi kiusaaminen. Silloin enimmäkseen laihuuttani kommentoitiin, kuinka lauta, tai tikku olen. Toisena kuulin myös, kuinka tissini ovat pienet ja niistä olin todella nuorena jo epävarma.

Yläasteella se siirtyi anorektikoksi haukkumiseen ja joskus tietämättömänä luulin, että minulla voisi olla anoreksia. Onneksi terveydentiedon tunneilla tuli opiskeltua ja järkytyin siitä miten kiusaaminen sai minut ajattelemaan tämmöistä. En siis aikaisemmin ollut tiennyt mitä anoreksia on ja ainoastaan, kun siitä puhuttiin oli se laihuudesta ”ootsä anorektikko, kun oot noin laiha!” Tiedettyäni tästä en enää välittänyt siitä, kuinka joku haukkuisi laihuuttani, koska on niitä jotka oikeasti sairastaa ja itselläni ei ollut mitään ongelmia laihuuteni kanssa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANuorena kuulin muutamaan otteeseen luomistani naamassani, välillä positiiviseen sävyyn ja joskus hieman huonompaan sävyyn. Niistä ei niinkään ole kommentoitu haukkuen, mutta joskus niistäkin tuli oltua epävarma.

Pahimmat ulkonäön kommentoiminen juurtaa nuoruuteen ja 18-vuotiaana itseluottamukseni nousi paljon, enkä kokenut olevani liian laiha, tai välittänyt siitä minkä kokoiset tissini ovat. Rakastuin treenaamiseen ja urheilullin kroppa on aina ollut semmoinen jota olen ennemmin halunnut, kuin isot tissi tai luonnollisen kurvikkaat muodot.

Erääseen yhteiskuvaan puolisoni kanssa, joku random ulkomaalainen nainen kommentoi kuinka olen kaunis, mutta minulla on iso nenä. Myönnän, että siinä kuvassa valotus ja asento tekee nenästäni mymmelin nenää muistuttavan. Nenäni on ollut ainoastaan itseni keksimä epävarmuus kohta ja se oli ensimmäinen kerta, kun joku muu kommentoi sitä noin.

Nenäni on täydellinen kopio isäni nenästä ja reilu vuosi sitten ottamassamme yhteiskuvassa luonnontieteellisessä museossa näin, kuinka nenämme ovat identtiset ja aloin tykkäämään nenästäni enemmän. Se on tavallaan jokin hassun ihana muistutus juuristani ja ihanista vanhemmistani, kun itsessään näkee samoja ulkonäöllisiä piirteitä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA18-vuotiaana nousi itseluottamus ja noistakin ajoista on jo kohta 5 vuotta, joten se itseluottamus on noussut vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Haukkumisia ei ole kuulunut ja vaikka kuuluisi tiedän, että ihmiset haukkuvat vain oman pahan olon takia. Rokkaan oman ulkonäköni ja kroppani kanssa ihan kympillä ja sitä fiilistä kohentaa aina postiiviset kommentit.

Mulle tulee aina punaposkille, kun joku kommentoi kuvaani jotain kaunista. Vaikka jotkut ajattelee, että turha on kommentoida kuvaan olet kaunis, jos siihen on jo kymmenen muuta kirjoittanut saman. Uskon, että jokaiselle yksikin positiivinen kommentti lisää tuntuu aina ihanalta.

Vaikka olen itsevarma ulkonäöstäni se ei tarkoita, että olisi itsestäänselvyys näyttäessään täydelliseltä uudessa selfiessä, jonka on ladannut instagramiin. En ikinä lisää kuvia joista en tykkää, mutta itseluottamus ulkonäön suhteen nousee lisää niistä ihanista kommenteista, joita välillä tulee kuviin.

Tärkeintä on itse viihtyä omassa kropassa, jos et viihdy niin älä kiusaa muita, koska näilläkin kiusaamisilla olisi voinut kenen tahansa suhtautuminen muuttua omaan ulkonäköönsä. Muistakaa jakaa positiivista mieltä, se tuo kehun saajalle ja myös sullekkin hyvää mieltä!

-Ninni

Tee se itse helppo lukuvalo

Sisustus on aina mielenkiintoisempaa mitä enemmän siinä itse kikkailee. Näin joskus instagramissa kuvan lukuvalosta sängyn vieressä mikä oli yksinkertaisen erilainen. Sen suurimpia tutkiskeluja menin Clas Ohlsoniin katsomaan valoja ja piuhoja. Halusin lampusta todella simppelin, koska se sopii kaiken muun ihmeellisyyden keskelle paremmin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJohto maksoi 15€ ja valaisin 8€, hirveästi ei jäänyt hintaa lukuvalolle, jota voi myöhemmin käyttää mahdollisesti myös muihin tarkoituksiin. Isäni nikkaroi ripustuksen ja vaikka hänestä tämä oli hassun näköinen, itse rakastuin sen yksinkertaisuuteen. Jos jokin miinus pitäisi lisätä olisi se todella pitkä johto, katkaisijaa joutuu monesti hapomaan lattialta. Johtoa ei viitsinyt nostaa korkeammalle seinään, koska sekin näyttäisi taas liian höpsöltä, mutta olisi toki ratkaissut hieman katkaisija ongelmaa. Silti tämän kanssa mentiin enemmän ulkonäkö edellä.

Toinenkin ihana yhdistelmä näihin löytyy, jos laittaa seinään kiinni hyllynkannattimen, tai tuota varten tehdyn seinäkiinnikkeen. Siihen voi kieputtaa tätä pitkää johtoa ympärille ja tuolloin myöskään itse lamppu ei kolise seinään. Ihme kyllä lamppu ei ole mennyt rikki, vaikka välillä onkin kolahtanut seinään, jos johdosta on liian kovaa ottanut kiinni.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKevät on laittanut päässä hurisemaan monia sisustusuudistuksia, mutta maltti on valttia ja seuraavaksi täytyykin tähystellä uutta ruokaryhmää, kun kaksi vuotta lainassa olleet kalusteet lähtevät omistajansa tykö.

Tiedossa on unelmien ruokaryhmä, joka muuttaa kodin ilmettä heti! Siitä lisää lähempänä ja mahdollisista muista pienistä sisustusjutuista tulossa. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Ninni

Kosmetiikkakaappi järjestykseen

Hellou!

Konmaritus, tai voiko sitä vaan suursiivoukseksi kutsua? No oli mikä oli, niin tavaroiden minimalisointi on tullut suureksi osaksi meidän taloutta ja tavaroiden järjestely on mielelle taas rentouttavaa. Puhuin tässä postauksessa tuosta kaappien siivoilemisesta ja miten lähteä itse käynnistämään tämmöistä projektia kotona ilman Konmarituksen oppeja.

Kosmetiikka on mulle ollut välillä semmoista jota on tullut hamstrattua mahdollisimman paljon kaappiin. Paljon erilaisia kasvonaamioita joita voi joka viikko käyttää, eikä koskaan kyllästyisi mihinkään, kun valinnanvaraa olisi. Okei ehkä hieman liioiteltua, mutta niitä kasvonaamioita on löytynyt kaapista turhankin montaa saman tyylistä.

EnnenOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä ylimääräisiä tuotteita ei ole tullut, koska kuten aikaisemmasta postauksestakin pääsi lukemaan sen, että tämä tavaroiden minimalisointi ei ole ihan uusi juttu meidän taloudessamme.

Silti meidän vessan peilikaappi kaipasi siivousta ja tavaroiden järjestelemistä. Tuotteilla on ollut suurinpiirteinen järjestys, mutta silti ne on poukkoillut paikasta toiseen. Kaiken siivoominen on hyvä aloittaa kokonaan tyhjentämällä siivottava alue. Halusin samalla putsata kaapit, koska niitä ei vielä kesän muuton jälkeen ole putsattu. Vessan kaapit on myös semmoisia jotka kerää likaa helposti, purkeista valuu tuotteita ja pölyä pääsee kaappien välistä.

Ottaessani tuotteita yksitellen kaapista pois kävin ne samalla läpi. Pyyhin kostealla liinalla purkit ja katsoin samalla tuotteiden päiväykset. Ihmeellisen hyvin sitä muistaa milloin on tullut ostettua esimerkiksi jokin kasvonaamio. Freemanin kasvonaamio on ollut meillä todella pitkään käytössä ja sen päiväys oli hyvä tarkistaa samalla.

Jälkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIsoja muutoksia en kaappeihin tehnyt, hammasharjat pidin samalla paikkaa, koska niitä tulee aina automaattisesti tuosta kulmasta hamuttua. Oikeassa reunassa on puolison tuotteet jotka lajittelin samalla. Omat tuotteeni laitoin selkeästi alariville kasvojen kosteutustuotteet, kuten yörasvat, seerumit ja huulimaskin.

Alhaalta otin muovisen meikkitelineen pois ja siinä olleet huulipunat vein meikkipöydän laatikkoon. Tilalle ostin pienen puisen alustan, jossa on muutama kynsilakka, kynsiöljy ja muutama pienempi kasvotuote. Ilman mitään alustaa pienemmät tuotteet hukkuisi helposti kaapin syövereihin ja alustalla saa vähän skarppiutta kaappiin.

Keskitasolle laitoin kaikki kasvonaamiot ja kasvojen puhdistustuotteet. Tällä hetkellä olen käyttänyt meikinpoistoon pelkää Lumenen puhdistusemulsiota, joka ei kuivata ihoa ja kasvoista tulee pesun jälkeen ihanan pehmeät. Ylimmälle hyllylle meni kaikki hajanaiset tuotteet joita on vaan muutama omaa ryhmäänsä, kuten vartaloivoide, kynsilakanpoistoaine ja hiusöljy. Tällein järjestelemällä, tuotteet löytää paremmin ja myös rutiinien tekeminen on helppoa aamuisin ja iltaisin.

Ennen & jälkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJos jonkun vinkin voisin antaa olisi se ehdottomasti, ettei tyhjää tilaa kannata pelätä. Meillä on iso peilikaappi ja siihen vielä jatkettuna pienempi, jossa itselläni on käytössä yksi hylly koruille ja tuoksuille. Loput kaapista on puolison käytössä hänen tuotteilleen, joita löytyy yllättävän paljon. Nyt nekin on kummiskin siistissä järjestyksessä ja saa nähdä miten kauan molemmat jaksaa skarppaa siistinä pitämisen suhteen!

Kaappien ei siis tarvitse pursota tuotteista, koska ei meistä kukaan tarvitse kerralla samantyylisiä tuotteita montaa erilaista. Välillä, kun tulee uusia tuotteita haluaa päästä testaamaan niitä heti, vaikkei olisi vielä saanut edellistä tuotetta käytettyä loppuun ja se on silloin tällöin ihan suotavaa. Varsinkin semmoisten tuotteiden kohdalla mitkä kuluvat nopeammin, kuten kasvorasvat.

-Ninni

Elämänkerta pohjamudista tulevaisuuteen

Hellou!

Näin Sannan pannari blogissa postauksen, jossa hän esitteli itsensä ja aloin miettimään milloin olen itseni esitellyt, tai edes kertonut enemmän taustastani. Tästä alkujaan piti tulla hyvin samantapainen postaus, koulutyylinen esittely jossa kerrotaan niitä perusjuttuja, kunnes kirjoittamisesta inspiroituneena päätinkin kirjoittamaan elämäni sieltä pohjamudista tulevaisuuteen. Vuodatin monia kyyneleitä tätä kirjoittaessa, mutta uskon tämän tekstin myötä monien pääsevän kiinni paremmin monista asioista.

Palataan siihen perinteiseen esittelypostaukseen myöhemmin, jos tuntuu sille olevan vielä tarvetta. Nyt haluan avata elämäni teille, joten ota hyvä asento ja jos olet yhtään samanlainen herkistelijä, muutama nenäliina olisi paikallaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuret & lapsuus

Eli moi, oon Ninni 22-vuotias juntiksi itseäni kutsuva likka Helsingistä. Tämä junttius pohjautuu lapsuuteeni, koska olen kotoisin landelta Tampereen lähettyviltä. Eli toisin sanoen landepaukku, ja paukuksi puolisoni minua kutsuukin. Olin ensin kertomassa, kuinka junttius tulee juuristani, mutta isäni on syntyjään Helsinkiläinen joten ne ei klikkaa hyvin keskenään. Eikä vanhempani juntteja ole, ehkä me lapset vain vähän ollaan.

Olen perheestä, jota ei muutamalla sanalla pysty kuvailemaan. Isä ja äitini ovat mulle olleet aina rakkaudessa inspiraatio ja ihania roolimalleja. Olen saanut viettää rakastetun lapsuuden viiden sisarukseni kanssa, joista jokainen on yhtä tärkeä osa perhettämme ja meistä jokainen rakentaa Juutisen perheen. Olen perheeni nuorin ja saanut rikkaudeksi neljä isoveljeä ja yhden isosiskon.

Meidät kasvatettiin erittäin hyvin ja kuinka kaikkea ei aina todellakaan saa, mutta en ole koskaan kokenut, että jotain olisi puuttunut. Meillä oli paljon juttuja lapsuudessa, siskoni kanssa kerättiin paljon Brätzejä joilla leikittiin todella pitkälle, silti ollaan perustuloisesta perheestä. Ei oltu liian hemmoteltuja ja asioiden eteen piti tehdä kotitöitä ja kuri oli silloin minunkin nuoruudessa vielä todella kova, mutta olihan se myös ansaittuakin joskus. On hullua ajatella miten hyvin kaksi ihmistä on voinut kasvattaa kuusi lasta yhtä saman arvoisesti, vaikka väistämättä nuorimpana olen ollutkin se söpöin. Isäni aina sanoikin minulle nuorena sinulla on vain yksi tehtävä ja se on olla söpö.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuoruus

Nuoruus on ollut mulla todella kirjava ja täynnä kaikkea. Kun ykkösluokka oli lopuillaan muutettiin pienestä kunnasta viereiseen kylään. Niin nuorena muutos ei ollut vaikeaa ja tuolloin tykkäsin vielä koulusta, joten odotin aika innoissani uutta koulua. Suurin ikävä tuli meidän pikku metsää, jossa leikittiin ja koko taloa, se oli meidän rakas koti ja minun ensimmäinen semmoinen.

Kakkosluokalla tutustuin ensimmäisenä päivänä silloiseen parhaaseen kaveriini, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Olimme kilttejä tyttöjä, leikimme barbeilla oltiin, kotona sovittuun aikaan, tehtiin läksyt heti koulun jälkeen yhdessä ja harrastimme Cheerleaderiä yhdessä. Hänen muuttaessa pois, lapsuuteni sai aivan uuden käänteen.

Tutustuin uusiin ihmisiin, jotka olivat aivan erilaisia. Silloin huomasin miten luonteeni muuttuu väärässä seurassa. Näin jälkeenpäin, kun asioita on käynyt läpi ja miettinyt, se oli erittäin pelottavaa. En loistanut koulussa, koska vaikeuksistani oppia ei silloin tiedetty. Turhauduin koulunkäyntiin niin paljon ja väärät ystävät tekivät minusta surullisen, kiukkuisen ja kapinoivan. Olin vasta nelosluokalla ja tuntui, kuin olisin jo antanut kaikkeni kaikelle.

Silti välillä harrastin uusia erilaisia lajeja, harrastuksien parissa sain olla lapsi ja siellä oli ihania ihmisiä joiden seurassa pystyin taas olla normaali itseni. Harrastaessani yleisurheilua, muistan kuinka äitini sanoi kerran tullessaan hakemaan minut harkkojen jälkee, olet ihanan pirteä ja energinen. Sitä olinkin, vaikka tuolloin ei puhelimilla kirjoitettu, kuin tekstiviestejä oli se joskus näpytys sotaa kavereiden kanssa. Treeneissä sain unohtaa hetkeksi kaiken muun, kaikki riidat ja mitä lasten draamoja nyt olikaan meneillään.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yläaste

Yläasteen alkaessa pahin koulukiusaaminen alkoi, samaan aikaan silti tein paljon ystäviä. Meillä oli kiva tyttöporukka kasassa, vaikka koulun käytävillä jouduinkin pelkäämään tuleeko kiusaajiani vastaan. Se oli todella ristiriitaista aikaa. Tyttöporukkamme alkoi pikku hiljaa erkanemaan, koska kaikki alkoi kasvamaan omaa reittiään. Tämä juntti meni massan mukana, enkä todellakaan tiennyt kuka olin ja mistä pidin.

Pahin kapina vanhempia kohtaan oli vasta tulossa. Maistoin seiskaluokan kesällä ekaa kertaa alkoholia ja pyörin ihmisten kanssa, jotka saivat vihaani kasvamaan kaikkia kohtaan. Koulun suhteen olisin luovuttanut ellei ala-asteelta asti ollut ystäväni olisi ollut samalla luokalla ja nähnyt sen hyvän puolen minusta, joka olin silloin kakkosluokalla.

Kaveriporukat vaihtelivat, olin jäänyt vanhemmilleni kiinni alkoholin juomisesta ja tupakan poltosta. Myöskin äitini joskus epäili minun käyttäneeni marihuanaa, koska olin tennareihini piirtänyt kasvin kuvan kaikkien muiden töherrysten sekaan. Sain vasta vanhempana tietää mitä piirtämäni kasvi edusti ja se oli erittäin noloa, koska olen aina ollut vastaan huumeita.

Eräänä kesänä otettiin äitini kanssa paussi kaikista riidoista, vaikka lisää oli myöhemmin tulossa. Lähdettiin yhdessä Nicke koiramme kanssa viettämään kesää pienelle mökille. Pelattiin korttia, saunottiin, syötiin herkkuja eikä puhuttu mistään ikävästä. Mökkireissun ajan sain olla se lapsi, joka olin aina sisältäni ollut. Se joka rakastaa vanhempiaan, koiraansa ja ulkoilmaa.

Kaikista parhainta oli, kun äitimme kanssa hankimme Nicke koiramme kun olin kutosluokalla. Yläasteella aloin harrastamaan Nicken kanssa agilityä ja silloin en ajatellut mitään muutakuin, kuinka onnellinen olin kahdestaan koirani kanssa. Nicke toi paljon naurua ja iloa hirveimpien teinivuosien keskelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikuistuminen

Oli kulunut jo muutama vuosi, ne ei ollut elämäni parhaimpia, mutta vanhempieni kanssa emme olleet riidelleet pitkään aikaan ja se oli minulle ainoastaan tärkeintä. Turhasta vihasta ja kiukusta pääsin eroon vasta täytettyäni 18 vuotta. Olin ollut liian monta vuotta täynnä vihaa kaikkia kohtaan. Olin niin epävarma itsestäni, enkä muiden ihmisten takia ikinä päässyt todella tutustumaan itseeni. Vain taivas oli rajana, kun täytin 18-vuotta. Eikä sen takia, että nyt minua ei voisi määräillä, vaan kaiken uuden mitä minulle avautui.

Pääsin kesätöihin mistä tykkäsin erittäin paljon, aloitimme äitini kanssa yhteisen harrastuksen ryhmäliikunta tunneilla, löysin vihdoista viimein harrastuksen josta tykkäsin ja pääsin liikkumaan mitä olin aina ennen tehnyt. En ollut moneen vuoteen harrastanut mitään, mikä oli suurin pimennys mielelleni.

Oltiin vihdoinkin haudattu sotakirveet kokonaan vanhempieni kanssa, kävimme saunassa yhdessä jossa ekaa kertaa keskusteltiin teinivuosieni pahasta olosta. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, olen niin kiitollinen kuinka he jaksoivat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen uskoa siihen, etten oikeasti ole niin vihainen ja itsekäs ihminen, mitä olin jo monen monta vuotta ollut.

Suoritin ammattikoulun kakkos ja kolmos vuoden hyvin läpi, enkä inhonnut koulun käyntiä. Valmistuin hyvällä todistuksella ja sitä juhlittiin isosti! Oli niin hienoa saavuttaa jotain suurta ja nähdä kuinka vanhempieni kasvoilta paistoi ylpeys.

Joskus iltaisin autolla ajaessani menin rauhalliseen paikkaan, mietin mitä kaikkea oli tapahtunut ja annoin itselleni luvan itkeä. Annoin itselleni luvan olla ensimmäistä kertaa ylpeä itsestäni. Uskalsin sanoa ei ihmisille joita en kaivannut elämääni, en tarvinnut rinnalle parasta ystävää, tai poikaystävää tehdäkseen minut onnelliseksi. Olin vihdoin oppinut kuuntelemaan tunteitani ja uskalsin puhua kaikesta vanhemmilleni. Äiti on aina ollut loistava kuuntelia, puhumattakaan siskostani jonka kanssa vietin todella paljon aikaa Tampereella töiden ohessa. Meidänkin sisar suhdetta oltiin koeteltu niin paljon ja vihdoin kaikki oli hyvin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutto helsinkiin

Valmistuttuani en ollut yhtään suunnitellut mitä teen. Kotikotona oli kiva elää, eikä koskaan ollut puhetta vanhempieni kanssa milloin muuttaisin omaan asuntoon. Aloin jossain vaiheessa puhumaan muutosta Tampereelle, koska siellä oli töitä tarjolla, myöskin muutama veljeni ja sisko asui siellä.

Kesä oli jo loppumaisillaan, oltiin tehty pitkään suunnittelua matkastamme Lontooseen äidin yllätyslahjaksi. Seikkailun viehätys kasvoi koko aika suuremmaksi, etsin töitä ja välillä kuikuillen asuntoja Tampereelta. Päähän pistona katsoin töitä ja asuntoja Helsingistä ja hupsista vaan minulla olikin työhaastattelu! Lähdimme silloisen ystäväni kanssa Onnibussilla Helsinkiin työhaastatteluun ja heti haastattelun jälkeen sain tietää, että sain paikan. Haha kysehän ei ollut, kuin puhelinmyynnistä. Aloin tekemään suunnitelmia siitä miten tulisin toimeen, olin tuolloin töissä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja sain kuulla, että Helsinkiin etsittiin työntekijää ja minulla oli hyvä asema, koska olin heillä jo töissä.

Kävimme katsomassa vanhempieni kanssa ensimmäistä asuntoani, 20 neliötä Kontulassa. Niin pieni, mutta täysin simppeli asunto tuntui kivalta ja hetken päästä kiinteistövälittäjä soitti perään ja kertoi minun saaneen asunnon.

Siitä alkoikin muuttotohinat, olin ostanut valmistujaisrahoillani paljon tavaraa asuntoa varten ja myös saanut lahjaksi paljon hyödyllisiä tavaroita. Kuukausi meni äkkiä ja kohta sitä oltiinkin pakettiautossa Figaron ja Simban kanssa kohti uutta ja tuntematonta.

Muutto meni nopeasti, koska kantamuksia nyt ei pahemmin ollutkaan ja tuli aika sanoa heipat. Sen illan, ne halit ja se tunnelma oli ihan käsittämätön. Tajusin, kuinka kaukana olen yksin jossain mitä en osaa edes kartalta osoittaa, äitini lähti ensimmäisenä, koska oltiin molemmat niin itkuherkkiä. Parvekkeelta vilkutin vielä kyyneleet silmissä heipat ja toivoin, tuon auton täynnä tärkeitä ihmisiä pääsevän turvallisesti kotiin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuodet Helsingissä

Tuosta ensimmäisestä illasta pienen asuntoni luona tulee tänä vuonna kuluneeksi neljä vuotta. Kuten arvaattekin, en ole päätöstäni muuttaa Helsinkiin katunut ikinä. Voi kun se pieni tyttö suurien haaveiden kanssa olisi tuolloin tiennyt mitä on tulossa eteen, olisi hän tokaissut -tämä on sitä elämää.

Näitä vuosia olette myös tekin päässeet seuraamaan tiiviimmin, läheskään kaikkea ei ole tullut tänne kirjoitettua, mutta sekaan on mahtunut pahimpia kokemuksia, suurimpia sydänsuruja ja menetyksiä. Erilaisia työpaikkoja, uusia kokemuksia, rakkautta, uusien ihmisten tapaamista ja itseensä tutustumista.

Heti muutettuani tapasin puolisoni. Voi niitä nuoria, jotka ei ymmärtänyt rakkaudesta oikein mitään, vaikka minulla oli aina ollut hyvät roolimallit siinä. Meidän suhdetta ei riitä muutama sana kuvailemaan. Se ei ole missään määrin täydellinen kansikuva kertomaan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on ollut täynnä vuoria ja kivisiä teitä, siinä on paljon asioita joita olen halunnut sulkea pois. Se on täynnä asioita, jotka kuuluvat vain meille. Silti haluan sanoa tämän ääneen, koska en halua ihmisten aina luulevan kaiken olevan täydellistä, mutta silti epätäydellisyyskin on rakkautta. Me ollaan puolison kanssa kasvettu aivan eri maailmoissa ja se kasvaminen toisen kenkä omassa jalassa on aivan saakelin vaikeaa.

Silti jokin on alusta asti pitänyt meidät yhdessä, vaikka pieni hengähdystauko ollaan aikanaan pidetty, ei ole mennyt päivääkään näiden vuosien varrella ettemme olisi pitänyt yhteyttä ja toisistamme välitetty. Meidän ensi tapaamisesta lähtien siinä on ollut jotain, jotain mitä en ole koskaan osannut selittää. Vasta monien mokien jälkeen ollaan ymmärretty mitä se rakkaus on. Vasta nyt kun ollaan alettu kasvaa itse ja hyväksymään kaikki omat virheemme menneisyydessä. Se rakkaus ei olekkaan sitä, kuinka kaikki on täydellistä ja osaa aina puhua toisesta kauniisti. Se ei olekkaan sitä, kuinka koko aika pitää ymmärtää toista, vaikka hassulla tapaa silti ymmärrätkin. Ollaan ymmärretty mitä rakkaus on, kun ollaan opittu tuntemaan toisistamme kaikki, ne paskimmatkin asiat.

Puolisoni kautta olen oppinut ymmärtämään muiden virheet, niin kauan kun teen itse virheitä elämässäni on ymmärrettävä toistenkin virheet. Meidän rakkaustarina ei ole prinsessa saduista, vaikka joskus luulin tosi rakkauden olevan aina helppoa. Meidän rakkaus on silti paras, koska ilman näitä vuosia en olisi koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon rakkaus vaatii molemmilta.

Muutto Helsinkiin ei siis todellakaan ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta voin sydämeni pohjasta sanoa, etten mitään vaihtaisi pois. Vaikka se on niin kliseistä, niin kaikki arvet, surut ja ne ilot kasvattaa lähemmäksi itseäni, jokaisesta takapakista opin enemmän itsestäni. Jos jotain mun elämä on kaivannut niin se on erityisesti sitä, että kuuntelen itseäni ja uskallan oppia lisää.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyhetki

Tällä hetkellä käyn työssä mikä on ihan ok. Ei mikään goals, mutta työporukka on kiva ja työstäni oppii hyödyllisiä asioita normaaliin arkeen. Olen kiitollinen, kun on niitä töitä joilla pystyy elättämään itsensä.

Olen pitkästä aikaa palannut sinne missä vuosia sitten aloitettiin äitini kanssa, mutta tällä kertaa vain kuntosalilla käymisen. Jos nyt olisi taas uudestaan oppinut sen, ettei sitä liikuntaa kannata jättää pois, koska se vaikuttaa niin paljon mieleen. Rakastan käydä salilla ja siellä tulee yleensä 4-6 kertaa viikossa käytyäkkin.

Haaveilen joka päivä asioista, joskus samoista ja joskus ne vaihtuu. Tän vuoden aion tehdä paljon töitä ja ensi vuonna lähteä matkustamaan. Tällä hetkellä haluan tehdä paljon töitä monen asian suhteen, jotta myöhemmin pystyy kiittämään siitä uurastuksesta.

Tällä hetkellä oon onnellinen monesta asiasta, kaikki on hyvin. Meillä on ihana koti, johon on ihanaa tulla töiden jälkeen, Figarolla on kaikki hyvin ja puolison kanssa tehdään paljon kivoja asioita yhdessä.

Tämän hetkinen suurin haave on uuden kameran osto, oon löytänyt jo kameran johon haluan päivittää vanhan ja sitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Rakastan tehdä tätä blogia teille ja parantaa itseäni joka päivä enemmän ja enemmän.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuus

Vaikka nyt on kulunut vuosia siitä kuinka 18 vuotiaana opin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan itseäni, on sitä opittava joka päivä. Tänä aikana olen muuttunut niin paljon, että itseensä on tutustuttava ahkerasti. Sinkkuna oli helppo tutustua itseensä, mutta nyt kun jakaa arjen toisen kanssa on se huomattavasti vaikeampaa, mutta silti sen arvoista.

Toivon todella joku päivä löytäväni työn jota rakastan tehdä koko sydämestäni. Työ vaikuttaa niin paljon meihin ja olen valmis tekemään niin paljon töitä, jotta voin toteuttaa unelmiani.

En ole vieläkään keksinyt miten, mutta haluan tulevaisuudessa pystyä tekemään vanhemmilleni jotain mikä osoittaa kiitollisuuteni. Elämäni olisi varmasti niin erilaista, jos en olisi saanut elää heidän kanssa, tai jos he olisivat luovuttaneet suhteeni.

Suunnittelen tulevaisuutta monesti, vaikka rakastan tehdä extemporella asioita, eikä myöskään mitään voi liikaa suunnitella, siksi menenkin jalat maassa ja pää pilvissä kohti tulevaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn ajatellut alkuunkaan tästä postauksesta tulevan näin henkilökohtaista ja niin lähelle arkoja asioita, mutta nyt tuntui hyvältä ajalta vuodattaa kaikki pois sydämeltä. Me kaikki tehdään virheitä, mutta niihin pystytään silti vaikuttamaan.

Menneisyyksistä huolimatta toivon jokaiselle rauhallista elämää, kunnioitetaan muita ja otetaan vastuu teoistamme. Karma on läsnä niin hyvässä, kuin pahassa ja uskon maksaneeni nyt kaiken pahan menneisyydestä.

Haluan erityisesti omistaa tämän tekstin niille jotka kamppailevat itsensä kanssa. Pysähdy, kuuntele mitä sydämes sanoo, onko sulla hyvä olla? Pahaa oloo ei voi juosta karkuun, eti ne syyt ja kohtaa ne. Yritin itse vuosia olla kohtaamatta syitä, kunnes kävin ne läpi ja vielä uudestaan puolisoni kanssa. Muuten ei voi jatkaa eteenpäin, se on mahdotonta. Älä elä muita varten, vaan etsi se rauha sisälläsi, jotta voit olla onnellinen.

-Ninni

Erilaisia tapoja yhdistää ruutuhousut 3/3

Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_2Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_3Viimeistä ruutuhousua viedään! Viimeksi mentiin keväisemmällä asulla ja nyt vielä otetaan irti kaikista ihanista takeista mitä kerkeää pitämään ennen ensi talvea. Yli vuosi sitten rakastuin ihan totaalisesti Teddy takkeihi, ihanan pörröiset ja lämpimät takit näyttää hyvältä, kuin tuntuu päällä ihanalta.

Tälle talvelle ostin vielä uuden takin Bik Bokilta, koska tiesin tämän tulevan joka päiväiseen käyttöön ja onhan tämä nyt söpö! Kaapissa oli muutamia takkeja joita en ollut käyttänyt tänä talvena ollenkaan, joten niiden oli parempi lähteä kiertoon. Tapanani on aina heittää yhtä uutta vaatetta vastaan 3 vanhaa vaatetta joko roskiin, tai eteenpäin myyntiin.

Tätä takkia harkitsin kauan, koska kohta on kevät eikä takkeja tarvitse. Myöskin se, että niitä takkeja oli muutama kaapissa, vaikka kahdesta olinkin päättänyt luopua. Loppujen lopuksi laitoin 4 takkia myyntiin tätä vastaan ja se oli ehdottomasti hyvä päätös.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_4Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_5Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_6Eniten tämä takki on kompannut näiden ruutuhousujen kanssa täydellisesti. Maanläheiset värit vaatteissa näyttää vaan niin hyvältä, siistiltä ja samaan aikaan tyylikkäältä, vaikka rakastan keltaista kaikista eniten.

En malta odottaa kevättä, jolloin sukkahousut voi jättää ruutuhousujen alta pois ja jalkaan voi laittaa tennarit. Näen sen jo silmissä, kuinka täydellisiä asuja näistä housuista saakin vielä yhdistettyä lisää. Ehkä vielä keväinen versio ruutuhousujen yhdistämisestä olisi tarpeen, vai mitä mieltä ootte? Onko pappahousujen hypettäminen parempi jättää tähän, vai iskeekö pienillä ruuduilla koristavat suorat housut teidän tyyliin?

-Ninni